Onko small talk kasvotusten ainoa keino yhteisöllisyyden rakentamiseen? Tämä podcast-jakso on vastalause yksitoikkoisille ”etätyö on huono koska jotta että jotta vaikka jos olisi kuin” -artikkeleille ja nostaa etätyön sekä etäopintojen hyvät puolet esille.
Lumen auraus etänä ei välttämättä lähe, mutta tietotyössä siihen liittyy vahvuuksia, jotka liian usein unohdetaan. Voisiko yhteisöllisyyttä rakentaa muutenkin kuin kasvotusten rupattelemalla työssä ja opinnoissa? Esitän jaksossa keinoja tähän liittyen, sillä ainakin joillekin osa-aikaerakoille introverteille etäily on erittäin toimiva tekemisen tapa.
Etätyö ja etäopinnot voi olla myös flow-tilaa ja omaa rauhaa, innovatiivisuutta ja suuria visioita itselle mieluisassa ympäristössä. Tarvitseeko sen olla niin, että kun on aina ennenkin menty toimistolle klo 8–16, niin sillä tavalla tehdään jatkossakin? Vai pitäisikö etätyön käytäntöjä kehittää ja nähdä etätyön mahdollisuudet? Entä onko asiakeskeisyys työssä tai opiskeluissa sitten huono juttu? Kerron omakohtaisen esimerkin kautta, millaisiin tuloksiin itsenäisesti tutkielmaa kirjoittaessa voi päästä.
Etätyöstä on kirjoitettu artikkeleita, mutta ei välttämättä aina niin positiiviseen sävyyn. Tämä jakso tekee poikkeuksen tähän sääntöön ja kannustaa toimintatapojen kehittämiseen. Small talk eikä englannin kielen, saati strategia-sanan, ääntämys oikein lähe. Muistikirja rapisee omassa rauhassa ja mukavaa alkanutta kevättäkin toivottelen, siitäkin huolimatta, että vähintään peräkärrystä kaatamalla juuri luntakin satoi.
Jakson alussa selviää, mitä osa-aikaerakko havaitsi katsastusasemalla ja jakson lopussa puolestaan käy ilmi, miksi myös vouhotus on hyvä juttu. Kuuntele ja saa näkökulmia.
Osallistu ja ole osa podcast-yhteisöä:
Kiitos, kun kuuntelit podcast-jakson, joka nostaa esiin etätyön hyvät puolet.
Lähteet, joihin viittaan podcastissa etätyöhön liittyvien artikkeleiden osalta.